Ööööö…. Mitääää?

Niit ois nyt 7, joo-o, seitsemän! Pentua siis.

Ilman suurempaa draamaa alkoi tänä aamuna synnytys. Mä katselin vierestä kun Ansa teki hommat, ihan luonnostaan sujui pentujen putsaus, napanuorien katkaisu ja hoito. Vedin siinä vieressä aamukahvia ja söin mysliä. Näin sen kuuluukin mennä.

Voisin melkein povata jo tässä vaiheessa Ansalle ”Vuoden äiti” palkintoa.

Jakauma: 3 merleurosta, 1 trikkiuros, 2 merlenarttua ja 1 trikkinarttu. Toinen merlenartuista on värivirheellinen, tai ei se mikään virheellinen oo, se on Uniikki 😉 

Kuva

Päivä 58

Ansan vatsassa käy aikamoinen kuhina vähän väliä ja kyljet oikein pullistelee liikkeiden mukana.

Kovin rauhallista on vieläkin, lämpöjä olen mitannut, eilen illalla 38, tänä aamuna 37,1 ja iltapäivällä 37,4. Käytin Kiran rokotuksilla ja otin sinne Ansankin mukaan punnitsemista varten, ihan kahteen kertaan pistin vaa’alle ja molemmilla kerroilla näytti 10,1 kg. Kotona ennen lähtöä sain 9,7 kg, joten tais lihoa 400 gr tossa 3 kilometrin matkalla tai sit on jossain vaa’assa tai punnitsijassa vikaa 😉

Eilen illalla ja tänä iltana Ansa kävi pari kertaa luonani läähättämässä ja tuijottamassa silmiin, mutta ne olivat vain sellaisia 5 sekunnin puuskahduksia etten vaivautunut asettautumaan kätilöintivalmiuteen.

Ruokakin maistuu vanhaan malliin…

Odottavan aika

on pitkä. Tulee keksittyä kaikenlaista odottelupuuhaa, kuten pentupesän sisustusta.

Kuva

Ansa kävi myös testaamassa että kelpaako paikka Todelliselle Prinsessalle

Kuva

Myös turvapäällikkö -Artun mielipide tarvittiin

Kuva

Sen jälkeen kuunneltiinkin pikkuisten sydänääniä

Kuva

Viimeistä iltaa

Hiukan haikeeta ja outoa. Mun pitäis luopua tuosta valkoisesta paholaisesta (on se oikeasti ihan suloinen) huomenna. Idea pennuista ei enää olekaan niin loistava 😉 Onneksi aika menee nopeasti ja saadaan Ansukka kotiin.

Olen tässä huokaillut Ansan olevan rauhallisempi eikä se hyppää minnekään. Korjataan tuota hyppäämistä. Se hyppää, jos on kyse ruuasta. Se löydettiin yks päivä esikoisen työpöydältä syömässä leipää, gotlerit vaan pilkisti poskista. Oli ilmeisesti kiivennyt sängyn kautta pöydälle. Tavattiin tänään vielä ruokapöydästä nuolemassa poikien murokulhoja tyhjiksi. Se ei hyppää autoon, koska ei kuitenkaan pääse aksaamaan (oma villi tulkinta tilanteesta). Eli se on jallittanut mua – taas!

viimehetket 005viimehetket 004koiria ja leivontaa 026

Viimeiset väliaikatiedot:

  • 9,7kg
  • lämpö 37,4

Tosi kätevää, kun ei enää huomenna tartte mitata enää. Ajattelin putsata mittarin (jostain kumman syystä). Ei olis kannattanut lotrata vedellä…

-Kirsi-

Avoimesta kommunikaatiosta

Väliaikatietoja:

  • painoa 9,4kg
  • vyötärö 44cm
  • lämpö 37,6

Normaalia vai ei? Kasvattaja osannee kertoa. On muuten eri hienoa ”omistaa” kasvattaja, jolle voi kertoa kaikki mieltä vaivaavat kyssärit. Moni vastaus vaan alkaa huokauksella 😉 Kuten vastaus toteamukseeni: ”mennään kisaan suoraan, kun olen hakenut Ansan pentujen ollessa tarpeeksi vanhoja…”

Tänään ihmettelin, kun Ansa tavallistakin vässähtäneempi. Ei kiinnostanut innolla treenata esineiden tunnistamista, Ansa vaan löntysteli ja halus makoilla. Kommunikaatiotuokion aikana kävi ilmi, että Ansa on paukuttanut vuorokauden aikana 3×1,5h lenkit. Mä kävin eilen illalla metsälenkin, Sami aamulla ja itse taas tänään töiden jälkeen. Väliin vähän omatoimitokoilua, nenätöitä ja yleistä höntsäystä. Kun aina ei vaan jaksa, Ansakaan. Laitoin tokon vetäjälle viestiä, että me levätään nyt.

Käyvin viikolla kuuntelemassa Kaisa Hilskan luennon koirien raakaruokinnasta. Osaaminen ja taustojen tunteminen huokui joka lauseesta. Suurimman osan nappularuuan raaka-aineeksi kelpaa näköjään mikä vaan. Mulle teki alkuun tosi tiukkaa pilkkoa mm pienten broiskujen vinkuvia sydämiä, mutta siinä sentään tietää mitä koiralleen syöttää. Eikä nykyään edes hirveästi yökytä 😉

-Kirsi-

TeamPöljät tittelöityy

Kun kaikki kaikista kivoimmat  (=aksailu) on kielletty jää jäljelle tittelien haaliminen. Tänään hoksattiin, että Ansasta oli leivottu Hangossa (väkiluku huimaa päätä ja koiraharrastajia riittää) 2012 tokotulokas. Ja meidän kun ei pitänyt lajista innostua… Ja josku, joku kaunis päivä osallistutaan vielä virallisiinkin kisoihin 😉

Ansan aika menee nyt lyllertäessä lenkillä ja osallistumalla täysvaltaisena jäsenenä TeamPöljät Beybladekarkeloihin. Ja vartioimalla, ettei asiattomilla ole tulemista karkeloihin ilman sisäänpääsymaksua.säbää ja lapsenvahtikeikkaa 061

Kaikki palkinnothan meillä menee nuorimmaisen (tunnetaan myös Harakkana) hyllyyn. Menestys on yhteistä omaisuutta…
säbää ja lapsenvahtikeikkaa 045

-Kirsi-

Epäilyksiä

Vähän väliaikatietoja:

  • paino 9,0kg
  • vyötärö 42cm
  • ei jaksa juosta
  • ei leikki vaikka Miina siihen haastaa
  • ei halua hypätä autoon

Heränneet kysymykset:

  • oliko ultra reilusti suuntaa-antava
  • kasvaako vatsassa jättiläisiä
  • onko mittavälineet pielessä
  • onko vika mittaajan silmässä vai järjessä

Meillä on kotona tosi rauhallista, kun eräs vaan vetää sikeitä…

-Kirsi-

Ultrattu on

Tänään käytiin ultrassa. Oma jännitys oli ollut tapissa aamusta asti. Hyvissä ajoin istuttiin odottamassa vuoroa ja ehdittiin siinä tehdä nenätöitä sekä rentoutusharjotuksia. Ansaa jännitti selällään makuu alustalla, mutta pian Neiti Näpsä rentoutui ja ultra saatiin tehtyä nätisti. Jenni Fröman (eläinlääkäri) löysi viisi pennunalkua, mutta varotteli ultran suuntaa-antavuudesta. Lupaili ainakin neljä pentua, todennäköisemmin viisi. Jännää nyt odotella, miten tässä loppupeleissä käy.

Ansa tuntui ajattelevan, että kumma kun eivät usko. Hän on selkeästi yrittänyt kertoa, että tulossa on. On väsyttänyt, ollut aamupahoinvointia, tykätty lämpimistä paikoista, vyötärö menetetty (viime mittaus oli 38cm), paino noussut…

Runsaampi luppoaika tulee käytettyä hyödyksi, kun pääsin Taikakuvan kurssille. Tavotteena oppia käyttämään järkkäkameraa hiukan tehokkaammin. Jos sais pentusista siistimpiä otoksia ja vähän muustakin elämästä.

 

-Kirsi-

Jännitys tiivistyy

Onneksi 29.1 ultrassa selviää kuvitellaanko vai onko masussa jotain elämää.  Onneksi ultra voidaan tehdä Hangossa, ei aina tarvitse ajaa merta edemmäs kalaan.

Ansa on nukkunut viimeaikoina paljon. Käsittämätöntä, yleensä se on aina valmis toimintaan. Nyt useampana päivänä sitä on etsitty. Yleensä hakeutunut ja löytynyt kodinhoitohuoneesta lattialämmön päältä nukkumasta. Suurta kansanjuhlantuntua (Ansan mielestä) on, jos vielä kuivausrumpu lämmittää ilmaa. Tavallisesti nostaa älämölön jäädessään oven taakse ja muut puuhailevat jotain mielenkiintoista, kuten etsivät kaukosäädintä. Iltaisin makoilee takan edustalla. Parina aamuna on oksentanut, mutta muuten ruokahalu on loistava. Maha menee nykyään kuitenkin herkemmin sekaisin. Parhaiten toimii siivoustiimin mielestä broisku ja kalkkuna.

Viime punnituksessa oli havaittavissa lievää mittausepävarmuutta. Nyt validiteettia on nostettu kalibroimalla mittari ja laskemalla kolmen illan painon keskiarvo. Näiden vaativien ponnistelujen tuloksena sai tutkimusryhmä painoksi 8,1kg.

pakkasta 001

-Kirsi-

Luista ja sen puutteesta

Kasvattaja suositteli ravintoon lisättäväksi Urticalcinia. Sen pitäisi tehostaa kalkin imeytymistä luustoa vahvistaen. Halavin purnukka löytyi Fitnestukusta. Samoilla lähetyskuluilla oli sama tilata myös treenitoppi ja rannesuojat. Urticalcinin annostelu selvis viisaampia konsultoimalla, kiitokset Eralle. Treenitopin ja rannesuojien merkitys jäänee ikuiseksi mysteeriksi tässä tarinassa 😉

Bonushaasteena yllättävä toimitusvaikeus luiden kanssa. Lihaisat naudan luut on loppu VillaKoiralta (tai Vauhtiraksulta).  Kai on aloitettava oma metsästysbisnes. Enteenomaisesti nähtiinkin lenkillä peura. Ase puuttuu ja aseenkantolupakin, mutta jos jollain keihässysteemillä kahden saalisviettisen koiran kanssa lähtis parantaan luu-tilannetta. Mun osumatarkkuus aksatreeneissä palkatessa on legendaarista… Kaikkien parhaaksi saadaan lammasta pian ja luomunautaa myöhemmin.

Hyvät on ruuat olleet nyt kotonakin, painoa on tasan 8,0kg. Täyttä elämän iloa ja turhautumista. Alkaa olla tota patoutunutta energiaa… Osa saatiin purettua metsälenkillä, Ansa sai kirmata osan matkaa vapaana.

 

-Kirsi-